Ja niin se kevät sieltä vihdoinkin taas tulee.
Päivän aikana kaksimetrisen hangen pinta on laskenut.. ainakin muutamia senttejä! Ja talon eteläpäädystä näkyy jo talven painama, harmaa nurmikko. Ikiaikainen aurinko antaa taas kauneintaan ja linnutkin laulaa. Ah, auvoista kevättä.
Tänään palattiin hiihtoloman jälkeen taas arkeen. Pieni iloinen, kohta kolmevuotias hypähteli kuin pieni lintu konsanaan, kun pääsi taas leikkimään ja "opeille" kertomaan hiihtoloman kuulumisia. Iso, ei niin iloinen, kohta viisivuotias mörökölli ei halunnut lähteä kotoa. Ei leikkiä eikä laulaa, eikä ainakaan kertoa kuulumisia. Ja kaikkein vähiten ottaa päiväunia. Niin ja kaikki opet on i n h o t t a v i a. Isot kyynelee vierivät poskia pitkin, kun lähdin sydän riekaleina päiväkodilta. Vaikka tiedän, että murhe kaikkoaa yhtä matkaa äidin selän kanssa ja päiväkodissa on kuitenkin myös hänen mielestään kivaa. Mutta niin se vaan riipaisee, joka ainoa kerta.
Itsellähän siis ei mitään lomaa ole ollut, mutta Koillismaan maisemissa viikonloppu vietettiin. Oli laskettelua, pulkkemäkeä, ihanaa (valmista) ravintolaruokaa, hotellihuoneita, poreammeita, saunaa ja ennenkaikkea, laatuaikaa omalla perheellä.
Töissä koitti harmaa arki. Oli jos jonkinlaista laskua ja tarjousta kirjoitettavana. Ja pitäisi soitella. Kaivelin muutamien yritysten tietoja, ja huomenna puhelin käteen. Tai kuulokkeet korville. Paitsi, että nekin meni juuri ennen kotiinlähtöä epäkuntoon. Enne?
Mutta kun aurinko paistaa vielä iltapäiväruuan jälkeen, ilta on täynnä tohinaa ja rakkaita sukulaisia kylässä, ei edes työ jaksa mietityttää. Ja aamulla on koulutusta toimiston ulkopuolella, jipii!
