Puhelinmyynnin kahdet kasvot

Puhelinmyynti on varmasti yksi maailman vihulaisimmista hommista. Sekä soittajan, että puhelun vastaanottajan kannalta. Itselläni on nyt kokemusta molemmista osapuolista. Ja täytyy kyllä myöntää, että suhtaudun huomattavasti lempeämmin oman puhelinmyyntikokemuksen jälkeen minulle soittaville myyjille.

Muutama fakta muistutukseksi kaikille, jotka saavat soiton ah niin epätoivotulta puhelinmyyjältä:

1. He tekevät vain työtään
2. He(kin) ovat ihmisiä
3. He eivät pahaa tahtoen ja sarvet päässä, soita juuri silloin kun olet ajamassa autolla/syömässä/nukkumassa/nukuttamassa lasta/harrastamassa seksiä/katsomassa lempi tv-sarjaa jne.
4. Myyntipuhe on todennäköisesti jonkun muun keksimä, kuin kyseisen myyjän

Ja sitten pari käytännön vinkkiä kaikkien osapuolten elämän helpottamiseksi:

1. Jos et halua tai ehdi vastata puhelimeen, laita se äänettömälle tai katkaise virta!
2. Jos et halua puheluita myyjiltä, voit henkilötietolain nojalla estää puhelinmyynnin (esim.telemarkkinointikielto.fi).

Ja miksi tämä asia koskettaa? Siksi, että työssäni lähes päivittäin joudun kuuntelemaan, kuinka soitin juuri väärään aikaan, milloin mistäkin syystä. Ollaan palaverissa, lounaalla, lomalla, kotona tai on muuten vaan kiire. Hyvä ettei olla laskua kirjoittamassa noin 10 sekunnin ajasta, jonka puhelu vie. Ja puhelun päättäminen, se se vasta on taitolaji. Toivon syvästi, etten itse koskaan sortuisi lyömään toiselle ihmiselle (ainakaan jota en tunne) luurin korvaan kesken Hyvän päivän jatkon -toivottamista.

Eipä silti, ärsyttäviä ja tylyjä myyjiäkin mahtuu maailmaan. Sanotaan, että puhelinmyynnin maineen ovat pilanneet myyntiyritykset, jotka kauppaavat tuotteita puolipakolla, milloin milläkin argumentilla. On osallistuttu arvontaan, täytetty kysely tai oltu muuten vaan uskollinen asiakas, riippumatta onko asia oikeasti näin. Ja siitä saakin ihan huiman palkinnon, 50% alennuksen! Jonka saa yleensäottaen aina, jos tilaa esim. lehden. Kyllähän se kismittää, eivät ihmiset ole tyhmiä. Ja hännänhuippuna ovat tietysti ne, jotka laittavat tuotteen ja laskun tulemaan, kieltäytymisestä huolimatta.

Vasta sain todistaa myös erikoista kanavapaketin myymistä. Olin kuunnellu särisevää linjaa, josta kuului tasainen puhetulva, noin kolme minuuttia, ennenkuin edes tiesin, mitä tuotetta kyseinen myyjä myy. Ja tässä vaiheessa oltiin päästy jo kohtaan: "Laitetaanko tulemaan?". No, minä kieltäydyin, tuli vastaväite. Kieltäydyin uudestaan, tuli uusi vastaväite. Kieltäydyin kolmannen kerran, tuli luuri korvaan. Näinkin voi käydä.

Kaikesta huolimatta, suvaitsevaista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Äiti töissä

Olin eilen luennolla, tai oikeastaan keskustelutilaisuudessa, joka käsitteli sosiaalisen median merkitystä markkinoinnille. Kun viimeksi olin töissä, siis ennen lapsia, sosiaalista mediaa ei ollut olemassa. Tai oli, mutta se oli erittäin harvojen herkkua, eikä siitä todellakaan ollut markkinoinnin välineeksi, ainakaan laajemmalle kohdeyleisölle. Mutta nyt se on kuuminta hottia ja hypeä ja kaikkea muutakin. Likettäminen ja dislikettäminen ovat päivän sanoja. Mutta kappas vain, ei SoMenkaan käyttö markkinoinnissa ole oikotie onneen ja menestykseen, vaan se vaatii suunnittelua, mittaamista ja yllättäen, työtä.

Itse istuin tilaisuudessa suu supussa ja kuuntelin äimistyneenä, kuinka paljon ihmisillä oli kokemusta ja näkemystä tästäkin aiheesta. Taas kerran huomasin, kuinka paljon minulla on kiinniotettavaa, jotta pääsen työelämän vinhasti pyörivien rattaiden kyytiin. Ja mitäjos-ajattelu pääsi taas kerran valloilleen. Mitäs jos olisin ollut kuluneen neljä ja puoli vuotta töissä? Tietäsin taatusti paremmin mistä puhutaan ja mistä kannattaa puhua. Mikä on in ja mikä out. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että olen päässyt mukaan, vaikkakin toistaiseksi kuuntelijan ja ihmettelijän roolissa.

Kotona odotti rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Koira kuorsasi eteisessä, mies pelasi pienemmän kanssa neljän suoraa ja esikoinen katseli tietokoneelta Salama McQueen -videoita. YouTubesta tietenkin. Pieni kysyi, missä sää oot äiti oikein ollut? Ei oltu oikein nähty koko päivänä,  pienen hetken aamulla ja toisen iltapäivällä. Ikävä kouraisi rintaa ja selitin että työkuvioissa. Ilmeestä pystyi lukemaan huokauksen. Loppuviikon lupaan pyhittää perheelleni ja rauhalliselle yhdessäololle. Kunhan ensin saan hoidettua työt pois alta...